Violetin sivuilta bongattu luonnemeemi poiki minullekin analyysiä, Liivia puolestaan kuvaili minua.

Ensinnäkin kysymykset menee näin:

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä meistä.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan sen blogiisi.

Ja Liivia vastasi minusta näin:

2. Laura Pausini, Pieni suklaapuoti (emmin kauan tuon ja New York Storiesin välillä)
3. Ilmeisesti kumpikin meistä "kärsii" ajoittaisesta yksinäisyydestä. Miksemme voi asua asua naapureissa?? Valokuvaaminen enemmän kuin harrastuksena myös yhdistää meitä.
4. Kadehdin sinua kameran täydellisestä hallinnasta. Kuvistasi näkyy että sinulla on sekä tekniikka että taito hanskassa.
5. Joskus loppusyksystä katselin lumisia ulkoilukuviasi ja mietin missä maassa asutte. Mieleenikään ei juolahtanut, että Suomessa.
6. Leijona.
7. Voisin kysyä sata kysymystä, sillä mielestäni emme tunne VIELÄ tarpeeksi hyvin.

Kivaa, hauskaa ja mielenkiintoista kuulla miten toiset lukevat persoonaasi blogisi sivuilta! Kiitokset Liivia vastauksista! Ja tässäpä minun vastauksia tuohon luonnehdintaan (vaikka pää onkin eilisen, minulle erittäin harvinaisen hurvitteluillan takia lievästi sekaisin.. ystävän läksiäiset..):

Laura Pausini, ihanan kirkasääninen laulaja. Ei lukeudu ykkössuosikkeihini mutta osaan arvostaa kaunista, kuulasta ääntä ja mahtavaa skaalaa. Pieni suklaapuoti.... voi... upeita näyttelijöitä, aina yhtä viehättävä Binoche, ja erittäin karismaattinen Depp, yksi miesnäyttelijäsuosikeistani (joka on tehnyt mielestäni parhaan suorituksensa elokuvassa What's eating Gilbert Grape) ... ja se suklaa tietysti ;-)

Kyllä, yksinäisyydestä kärsitään ja olisipa mahtavaa jos olisit naapurini, Liivia! Ehkä vielä joskus, ken tietää.

Kameran täydellinen hallinta, ooh, olenko onnistunut luomaan sellaisen illuusion. En pidä itseäni kovinkaan teknisenä kuvaajana, päinvastoin. Blogiinhan päätyy yleensä sellaiset kuvat joita itse onnistuneina pitää.. mutta kameran 'oikean' opiskelunkin aloitin vasta vuonna 2002, että opintiellä ollaan yhä.

Kotimaani ompi Suomi, juu, ja pohjoisen tyttöjä, luonteeltani vahvasti myös. Mutta koko ajan tiedän takaraivossa että lähiaikoina jonnekin suuntaan pois Suomesta lähdemme, vahvasti sellainen tuntuma päällä.

Leijona, hui! Kissoja rrrrakastan (koirista taas en välitä) ja kaiken kaikkiaan neljän kissan emäntäkin olen ollut vuosien varrella. Vaan leijonat kulkevat pahimmissa painajaisissani, niitä alitajunnassani pelkään. Vuosia sitten olimme Afrikassa yötä luonnonpuistossa ja kun illalla kuulimme leijonalauman karjuvan lähtiessään metsästykseen, en ole IKINÄ ollut niin kauhuissani. Vaikka tiesin olevani turvassa.. Pelkäänkö sitten itseni leijonapuolta??

Sata kysymystä - no antaa tulla vaan! Liivia saa luonnollisesti oman luonnehdintani vastapalveluksena ja niin myös neljä seuraavaa ilmoittautunutta. Enempään ei rahkeet taida näin väsähtäneenä aamuna riittää..

Loppukevennykseksi: mitä tulee kameran täydelliseen hallintaan niin kertoisiko joku mitä olen kuvannut tässä noin kello neljän aikaan tänä aamuna?

Hei hei Sari, meillä tulee ikävä!

1420699.jpg