Mies häippäsi tänään Barcelonaan, minä käytin lapsista kahta lääkärissä ja yhtä kaverisynttäreillä. Meillä kuumeillaan edelleen, kaksoset flunssassaan (pojalla nyt korvatulehdus!) ja minä matkakuumeessa. Alan käydä jo mökkihöperöksi täällä kun olen juuttunut kotiin pienten kanssa ja siihen parasta lääkettä on tietysti haaveilla tulevista reissuista.

En ole mikään Pariisi-konkari, käynyt siellä kolme kertaa. Niinpä onkin aika tunnustaa etten ole koskaan:

• käynyt Pariisissa taidemuseossa tai muussakaan museossa (valokuvanäyttelyissä kyllä)¨
• penkonut kasoja kirpputoreilla
• löytänyt sitä aivan ihanaa pikkuputiikkia jossa on pakko käydä joka reissulla
• juuttunut siihen parhaaseen kirjakauppaan minkä valikoimaa voisi hiplata tuntitolkulla
• osunut sille kaikkein valokuvauksellisemmalle paikalle
• eksynyt siihen kahvilaan jossa voisi nautiskella vaan ambienssista aamusta iltaan

Sen sijaan olen kyllä vaellellut ruusunpunaiset lasit päässä kaduilla, käynyt elokuvissa, syönyt taivaallisen hyvää ruokaa useassa pikkubistrossa, kipittänyt hakemaan juustoa ja viiniä katumarketilta ja tuijotellut ranskalaista katuteatteria vuokrahuoneiston ikkunasta.

Tuossa edellisessäkään reissuohjelmassa ei ole sinänsä mitään vikaa. Mutta minkäs teet, jokaisen matkan edellä valtaa vähän epätoivoinen tunne: onko jotakin mitä jää tekemättä kun päivät unelmakaupungissa ovat taas lasketut? Pitäisikö jotakin ehdottomasti yrittää nähdä, kuulla, maistella, kokea? Kertokaa vinkkejänne minulle hyvät kokeneemmat Pariisin kulkijat.