Syksy on vierähtänyt taas eteenpäin ja illat ovat pimeitä. Tähän synkkään aikaan ovat myös pikkunoidat liikkeellä.

Esikoisen kasvamisesta jo vähän isommaksi neidiksi (kohta 6 v.) kielii se, että perinteisiin leikkikoulun Halloween-pippaloihin ei enää kelvannut prinsessa- tai keijuasu, vaan oli oltava jotain karmivampaa. Lupauduin siis vääntämään noitakolttua.

Noitauskottavuuden tavoittamiseksi oli kasvot myös töhrittävä, maalattava poskeen hämähäkki, työnnettävä suuhun hammasrautojen kaveriksi hurjat vampyyrihampaat, hiukset värjättävä (hienot violetit sprayraidat ei tässä valitettavasti näy) ja kynnet lakattava mustaksi. Hui.

Noitajuhlat ovat nyt kuitenkin ohi ja arkeen taas palattu. Tänään on poltettu pönttöuunissa tulia kolkon syysilman karkoitukseksi ja samalla laitettu nurkat ojennukseen. Koti oli näes päässyt viime päivien työ- ja ompelukiireiden aikana melkoisen kaoottiseen tilaan.

Siivoukseen yllytti myös samaisen neidin pari päivää aikaisemmin kirjoittama puuhalista:

MERJA: EI TÄRKEÄ. SIVOA KOKO TALO VIE LAPSET TARHAAN PESEYDY SYÖ AAMUPALA

Tänään ilmeisesti äitiä jo vähän säälittiin, sillä aamulla kirjoitettiin vähän inhimillisempi muistutus:

LISTA: VIE LAPSET TARHAAN SYÖ MENE SUIHKUUN NAUTI PÄIVÄSTÄ