Listaanpas tässä myötätuulen ja positiivisen vireen päivänä niitä kaikkein turhimpia ja raivostuttavimpia neuvoja/kommentteja mitä voi kolmen pienen lapsen äidille tokaista:

'Ne on niin vähän aikaa pieniä'. (Just just, tää viimeiset kuusi vuotta onkin mennyt niin kepeästi ja vilahtaen. Ihan suorastaan laukanneet nää päivät - ja erityisesti yöt - ohi.)

'Se on vaan semmonen jakso ja sitten se menee ohi.' (Aivan, pari viikkoa sitten oli se korvatulehdusjakso, nyt on tää pissaan-sänkyyn-joka-yö jakso ja ensi kuussa onkin sitten taas joku uusi vielä kivempi jakso.)

'On siitä me muutkin selvitty, meilläkin oli niitä pieniä lapsia.' (Ai ihanko totta, mä kun luulin että teidän lasten ihmegeeneillä on hypätty kehdosta suoraan murkkuikään?? No nyt alan ymmärtää miksi osaat olla niin empaattinen.)

'Pienet lapset, pienet ongelmat. Odota kun ne kasvaa isoksi, sitten ne vasta vaikeaksi alkaa.' (Kiitti kannustuksesta. Mukava tietää mitä odottaa. Hyppäisinkö silmukkaan nyt vaiko vasta huomenna?)

'Tulet vielä kaipaamaan sitä aikaa kun lapset oli tuossa iässä.' (Niinkö? Jos nyt ihan tosissasi olet tuota mieltä niin tulet varmaan mielellään hoitamaan näitä alkuun vaikka pariksi päiväksi? Olisin nyt oikeasti muutaman läpi nukutun yön tarpeessa.)

Joo, hieman hurttia huumoria tänään. Sori herkkähipiäisimmät lukijat. Tunnin välein heräily yöllä pistää tämän äidin kielen joskus hieman kärkkääksi.