Uskomatonta, mutta totta. Olen kerrankin onnistunut ajoittamaan ahkeran liikuntaharrastuksen aloituksen ja syömisten tarkkailun tarpeeksi aikaiseen kevääseen, niin etten joudu tekemään sitä jokavuotista epätoivoista kevennysyritystä kesän ensi viikoilla. Uinti ja kuntopyöräily on tuottanut tulosta, ja painan nyt oikeasti vähemmän kuin alkaessani odottamaan esikoista! (Tiedän, säälittävä vertaus, mutta kaikki te kolmen - tai useamman - lapsen äidit kyllä ymmärrätte mitä tarkoitan..)

Kepeällä mielellä lähden siis lauantaina tapaamaan ystävätärjoukkoa Helsinkiin. Lennon jälkeen heitän laukkuni hotelliin ja siirryn hemmotteluun naapuriin Helsinki Day Spa:han. Joogahieronnan jälkeen valun takaisin huoneeseen, loikoilen kylpyammeessa ja valmistaudun rauhassa illan rientoihin. Parasta kaikessa taitaa olla kuitenkin se tiedossa oleva rauhallinen aamiainen, jolloin tiedän saavani istua ja juoda teekupposeni rauhassa: ei vaatimuksia, huutoja, protestointeja, kiukutteluja, hyppelyjä keittiöön täyttämään lautasia tai kaatuneiden maitojen pyyhkintää. Aaaahhhh.

Ensi viikon alussa pääsen vielä karkaamaan miehen kanssa Lontooseen pariksi päiväksi. Miehellä on siellä työtapaaminen ja minä lähden mukaan katselemaan kaupunkia. Edellisestä Lontoon visiitistä onkin hävyttömän monta vuotta aikaa. Kiitokset vaan taas äidille ja siskolle siitä, että saamme huokaista vähän ilman kolmen koplaa.

Taidanpas alkaa surffailemaan Lontoon näyttelytarjontaa.. ja selailemaan Zagatin ravintolalistaa..