Kuusi vuotta sitten ilta oli jopa marraskuun lopuksi harvinaisen synkeä. Ulkona tihuutti vettä ja kaikkialla oli harmaata. Maa oli täysin lumeton.

Minä ähersin, tuskailin, pungersin ja valitin. Vauva teki tuloaan, mutta tuskaisen hitaasti, synnytys oli ollut jo vuorokauden käynnissä. Vuorossa oli jo kolmas kätilö, joka yritti valaa minuun uskoa, tai pikemminkin pitää yllä edes pientä toivon kipinää siitä että vauva tulisi vielä saman päivän kuluessa. Kellon viisarit lähenivät puoltayötä ja aloin olla aika lailla lopussa.

Viimein tehtiin päätös leikata. Tunnin kuluttua kuulin esikoiseni pontevan parkaisun ja kohta tyttö kannettiin viereeni pikaiselle näytille. Tumma tukka ja nukkemaisen sirot piirteet, mutta mikä määrätietoinen ääni!

1093338.jpg

Tänään suloinen tyttöni täytti 6 vuotta. Määrätietoinen edelleen, mutta sen lisäksi äärettömän hyväsydäminen, iloinen, puhelias, auttavainen, fiksu ja kaikin puolin hurmaava.

Tätä tyttöä kannatti pungertaa.