Olenkin näköjään oikealta sukupuoleltani mies.

Nimittäin viime päivinä ovat pihan puukasat saaneet vihaista kyytiä liiteriin ja Fiskars heilunut hikeen asti. Pois tieltä pöllit ja klapit! Kouraan on tarttunut välillä myös trimmeri, jolla olen raivannut reittiä pihasta jokirantaan. Väistykää koiranputket, pajunvitsat, horsmat ja pikkupihlajat!

Samaan aikaan mies on hoivaillut sisällä natiaisia: rakennellut junareittejä, kasaillut leegolinnoja, pyyhkinyt pikkupyllyjä, kuunnellut kitinöitä ja tyynnyttänyt tappeluita. Laittanut lounasta, imuroinut ja tiskaillut. 

Yleensäkin meillä tuntuu olevan mies se kärsivällisempi osapuoli. Meistä vanhemmista se, joka jaksaa pimahtamatta toistaa tenavaikäisille tusinan kertaa samoja mantroja 'riisutko itse vai riisunko minä?', 'käsien pesulle ennen syöntiä', 'vuorotellen, nyt on toisen vuoro', 'ketään ei saa purra, töniä eikä lyödä' jne.

Kyllähän se tietysti minultakin sujuu, ainakin pakon edessä. Mieluummin kuitenkin toimisin päällikkönä, toimijana, ripeänä ryhtyjänä ja toteuttajana piha-askareissa ja muissa projekteissa kuin kärsivällisenä sopeutujana ja neuvottelijana tenavatouhuissa. Pitelen siis vissiin tämän perheen housuja.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Eihän meillä toki jaotella tekemisiä sukupuolen mukaan eli pidetä kirveen heiluttamista erityisesti miesten hommana tai tiskaamista naisväen mielitekona. Meidän perheessä mieluiten puretaan noita sukupuolirooleja tai oikeammin niihin liittyviä käsityksiä. Mitenkäs teidän perheissänne, noudatetaanko perinteitä vai jakautuuko hommat suurinpiirtein tasan tai tehdäänkö sieltä täältä keneltä aikaa löytyy? 

Mitä sitten lomaan tulee, niin se aikahan on tunnetusti lapsiperheissä (ainakin pienten lasten sellaisissa) erityistä kärsivällisyyttä vaativaa. Varsinkin sadepäivinä on välillä tuskaa yrittää löytää tekemistä seinillä kiipeileville puuhapeteille ja touhutylleröille, joiden keskittymiskyky on yleensä ottaen noin parin minuutin luokkaa. Ok, leegotorni tehty, mitä nyt? Tyyny- ja patjamajat ryömitty ja hajoitettu, mitä seuraavaksi?

Tämä äiti ainakin tunnustaa jo odottavansa elokuun ensimmäistä, jolloin tarhojen helmiportit aukeaa. Ah sitä hiljaisuutta, joka taloon silloin lankeaa.