Aikaa on päässyt vierähtämään jonkin verran viimeisestä kirjoittelusta. Tiukka opiskelutahti ja valokuvaajan tutkinnon näyttöjen suoritus vei sen verran mehuja, että tutkinnon päätteeksi oli pakko nollata pää ihan kokonaan. Juhlittua tuli hyvässä valokuvaajaseurassa ;-) ihan aamutunneille saakka..

Takaisin arkeen laskeuduttua olikin sitten rynnättävä kauppaan joululahjoja keräämään koska kaikki oli vielä ostamatta, aloitettava raivokas kodin siivoaminen ja pengottava joulukoristeet varastosta esille. Miehen avustuksella kaikki valmistui ajoissa ja jouluaattona riisipuurolounaan jälkeen saimme kaikki rauhassa odotella olohuoneen sohvalla ikkunasta kuikkien pukkia.

Jouluna nautimme siskon tekemistä kinkuista ja laatikoista ja tapaninpäivänä tarjoilimme sitten sukulaisille vuorostamme jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan intialaista. Lahjojakin availtiin edelleen sillä varsinkin Amerikan pukki oli taas kantanut tavaraa tänne säkittäin. Mieluista toki.. täällä odotellaan vielä hykerrellen tulevaksi Edward Westonin valokuvakirjoja..

Reilun viikon tiivis yhdessäolo flunssaisten lasten kanssa neljän seinän sisällä (liian märkää ulkoilla) teki kuitenkin sen mikä oli odotettavissa - seurasi kärttyisyyttä ja oman ajan kaipuuta. Viikon päätteeksi tuli uuden vuoden aatto ja sen mukana rakettien pauke. Kivojahan ne on katsella, vaan kun tässä joukossa sattuu olemaan eräs hieman herkkä uhmaikäinen, se tiesi aattoyötä jossa pompimme pari kertaa tunnissa rauhoittamassa poikaa (ja tietysti myötätuntoisesti kaverina valvovaa kaksossisarta). Puoli viiden aikaan aamulla tämä äiti luovutti ja laittoi korvatulpat. Poika oli miehen kertomuksen mukaan armollisesti päättänytkin nukahtaa tässä vaiheessa..

Eilen sitten päätimme uhmata säätä ja viedä lapset meren rantaan Nallikariin katselemaan komeasti kasautuneita jäitä. Makro kiinni kameraan ja menoksi. Kuvamateriaalia olisi tullut vaikka kuinka jos vielä valoa olisi riittänyt pitempään.. Poikkesimme vielä Edeniin kuppikaakaolle ja lapset telmimään leikkipaikalle. Edenin aularavintola olikin miellyttävästi remontoitu, ennen vähän kalsea 80-luvun vaalea kaakelointi ja siniset seinät oli vaihdettu tummaan puulattiaan ja rauhoittavaan ruskeaan seinäpintaan ja modernien lamppujen kauniisti vekitetyistä varjoista kuulsi mukavan siivilöitynyt valo. Kaakao ja temppuleikit tekivät tehtävänsä ja lapset nukahtivat kotimatkalla - ja aikuiset chillailivat Oulussakin nyt kuuluvan Grooven (103.5) tahtiin.

Tänään lapset palasivat tarhaan ja tämä äiti ottaa rennosti ja surffailee last.fm:llä uutta musiikkia, siirtyy sitten laiskasti suihkun puolelle ja yrittää kulkeutua jossain vaiheessa kaupunkiin ilmoittautumaan yrittäjäkoulutukseen.. ja ehkä sinne meren rantaan ottamaan lisää kuvia ;-)